Monta kertaa, kun puhutaan vauraudesta ja sen tavoittelemisesta, keskustelu kääntyy siihen, että tekeekö vaurastuminen onnelliseksi. Itse olen tuollaisissa tilanteissa kuullut argumentteja kuten: ei raha tuo onnea, ei rahalla saa rakkautta, ei ihmisarvoa voi mitata rahassa, ei raha korvaa terveyttä jne… Mutta, miten se oikeasti menee, tekeekö vaurastuminen meidät onnellisiksi?
Me elämme vahvasti kilpailuhenkisessä ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Merkittävä osa arjestamme on suorittamista ja pyrimme kohti erilaisia tavoitteita. Sitä kautta on ymmärrettävää, että olemme liittäneet samat toimintamallit myös pyrkimykseemme kohti onnellisuutta. Ajattelemme, että jos saamme uuden työn, paremman palkan, isomman talon – sitten voimme olla onnellisia. Todellisuudessa pitkäaikainen onnellisuus ei synny taloudellisten tavoitteiden saavuttamisesta.
Yhdysvaltalainen psykologian professori Sonja Lubomirsky on tutkimusryhmineen tutkinut tieteellisesti sitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Hänen tutkimustensa mukaan reitti onneen on:
- luoda omien arvojen mukaisia tavoitteita, mutta onnellisuutta ei tuo noiden tavoitteiden saavuttaminen, vaan se matka, jonka me teemme niiden saavuttamiseksi
- oppia elämään tässä hetkessä, eli oppia nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä mitä on tässä ja nyt koska ainoastaan sitä kautta osaat nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä saat tulevaisuudessa
- huolehtia sosiaalisista suhteistaan ja auttaa läheisiään, koska auttamalla heitä saat merkitystä ja onnea omaan elämääsi
Eli vaurauden saavuttaminen ei itsessään luo onnellisuutta. Sen sijaan oma kasvu henkilöksi joka pystyy omalla toiminnallaan vaurastumaan sekä sen myötä auttamaan muita ihmisiä, tuo kasvu tuo onnellisuutta.
Mitä sinä arvelet, tuoko vauraus sinulle onnea?
