Olen lukekenut ja/tai kuunnellut viimeisen viiden vuoden aikana noin 400 itsensä kehittämiseen jollain tavalla liittyvää kirjaa. Tämä kirja on yksi minuun ja minun henkilökohtaiseen kasvuuni kaikista eniten vaikuttaneista kirjoista.
Me jokainen olemme saaneet syntymässämme omat yksilölliset vahvuutemme ja ominaisuutemme. Sillä miten suhtaudumme itseemme ja ominaisuuksiimme sekä ennen kaikkea niiden kehittämiseen – sillä on valtavan suuri merkitys siihen, että kasvammeko läpi elämän vai junnaammeko paikallamme. Tässä kirjassa Carol S. Dweck kertoo kuinka meillä jokaisella on omista lähtökohdistamme riippumatta mahdollisuus opiskelemalla, harjoittelemalla, epäonnistumalla ja uudelleen yrittämällä kehittää itseämme ja kasvaa paremmaksi versioksi itsestämme.
Carol S. Dweck on yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston psykologian professori. Dweck tunnetaan hänen ja tutkimusryhmänsä kanssa tekemistä, itseämme koskeviin asennoitumisiin sekä ajattelumalleihin liittyvistä tieteellisistä tutkimuksista.
Dweck huomasi jo nuorena tutkijana, että tehdessään erilaisia testejä koululaisten kanssa, osa lapsista asennoitui hänen mielestään yllättävästi haasteisiin ja epäonnistumisiin. Sen sijaan, että he olisivat lannistuneet vaikeiden tehtävien edessä ja turhautuneet epäonnistumisista, he tuntuivat saavan niistä lisää virtaa ja innokkaasti jatkoivat eteenpäin. Dweck ymmärsi, että noilla lapsilla oli erilainen suhtautuminen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen kuin esimerkiksi hänellä itsellään.
Johtuvatko ihmisten väliset eroavaisuudet heidän syntymässä saamistaan yksilöllisistä ominaisuuksistaan vai syntyvätkö erot ympäristön, kasvatuksen ja erilaisten kokemusten myötä? Jokaisella meistä on omat syntymässä saamamme lahjamme, eli erilaiset temperamentit ja kyvyt. Meidän on kuitenkin mahdollista omien kokemustemme, harjoittelun ja ponnistelun kautta vaikuttaa huomattavan paljon osaamiseemme sekä kyvykkyyteemme.
Dweck on tutkinut aihetta ryhmänsä kanssa yli kolmekymmentä vuotta ja noiden tutkimusten perusteella jakaa ihmiset kahteen ryhmään heidän omaa osaamistaan ja oppimistaan kohtaan kokemiensa asenteiden perusteella. Auttaessaan erästä oppilastaan hänen väitöskirjatyössään, Dweck ja opiskelija yrittivät ymmärtää miksi jotkut opiskelijat yrittivät innokkaasti todistaa kyvykkyytensä kun taas toiset pystyivät päästämään tästä ajatustavasta irti ja oikeasti oppimaan. Silloin Dweck ymmärsi, että kyvykkyydellä on kaksi eri merkitystä:
- Muuttumattomuuden kyky (muuttumattomuuden asenne)
- Muuttuva kyky (kasvun asenne)
Onko menestyksessä kyse oppimisesta vai oman fiksuuden osoittamisesta? Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset haluavat näyttää fiksuilta ja lahjakkailta. Siksi he:
- välttelevät erilaisia haasteita (epäonnistuminen osoittaisi heidän huonoutensa)
- luovuttavat helposti (miksi jatkaa kun osaamisen raja on tullut vastaan)
- harvoin ponnistelevat tulosten saavuttamiseksi (ponnistelu on lahjattomia varten)
- tyrmäävät kriittisen palautteen (eivät osaa hyödyntää rakentavaa kritiikkiä vaan kokevat kritiikin hyökkäyksenä itseään vastaan)
- eivät osaa nauttia muiden menestyksestä (koska muiden hyvyys saa heidät itsensä näyttämään huonolta)
Kasvun asenteen omaavat ihmiset haluavat oppia ja kasvaa ihmisinä. Siksi he:
- kohtaavat mielellään haasteita (koska he oppivat niistä)
- näkevät epäonnistumiset ja esteet haasteina, jotka auttavat heitä kehittymään
- näkevät ponnistelut ja työnteon kehittymisen väylänä
- ottavat mielellään vastaan palautetta koska se auttaa heitä näkemään omat kehittymisen tarpeensa ja kasvun paikkansa
- iloitsevat muiden onnistumisista koska ne inspiroivat heitä ja toimivat motivaattoreina tai roolimalleina heidän omalla kasvupolullaan
Yksi merkittävä ero muuttumattomuuden asenteen ja kasvun asenteen omaavien ihmisten välillä on heidän asennoitumisensa tappioihin ja epäonnistumisiin. Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset tulevat lyödyksi niin kilpailussa kuin ihmisenäkin, mutta kasvun asenteen omaavat ihmiset saavat tappiosta syyn harjoitella enemmän ja tulla paremmaksi.
Joskus luontainen lahjakkuus saattaa johtaa huonompaan menestykseen. Tämä siksi, että kun muuttumattomuuden asenteen omaava ihminen asennoituu edellä kuvatulla tavalla harjoittelemiseen, hän ei harjoittele ja siten hänen todellinen potentiaalinsa jää saavuttamatta.
Riippumatta omista syntymässä saamistamme lahjoistamme, ominaisuuksistamme ja kyvyistämme, meillä jokaisella on mahdollisuus kehittää itseämme ja osaamistamme läpi elämämme. Me jokainen voimme oppia kasvun asenteen. Meidän tulee seurata omaa toimintaamme ja ajatteluamme ja tunnistaa sieltä mahdolliset muuttumattomuuden asenteen mukaiset toiminta ja ajatusmallit. Sen jälkeen voimme tietoisesti lähteä muuttamaan niitä.
Meidän ei kannata vertailla itseämme muihin vaan omaan itseemme menneisyydessämme. Eli emme kilpaile kehittymisessämme muiden kanssa vaan pääasia on kasvaa itse paremmaksi versioksi itsestämme.
Meissä jokaisessa on kumpaakin asennoitumistapaa. Halutessasi muuttaa omaa ajatteluasi ja asennoitumistasi omaa kehitystäsi paremmin tukevaksi, Dweck neuvoo kuuntelemaan omaa sisäistä puhettamme ja havainnoimaan milloin ajattelemme muuttumattomuuden asenteella. Sen sijaan, että pyrkisimme kitkemään tuon ajattelutavan pois hän neuvoo meitä tunnistamaan ja haastamaan sitä. Eli sen sijaan, että kieltäisimme sen olemassaolon meidän tulisi tietoisesti kääntää sisäistä puhettamme ja miettiä, että miten tässä tilanteessa minun kannattaisi ajatella ja toimia kasvun asenteen mukaisesti.
Carol S Dweck kuvasi eräässä haastattelussa sitä mistä kasvun asenteessa oikeasti on kyse: Se on kykyä kehittyä paremmaksi asioissa joita arvostat ja milloin haluat.
Tämä kirja kuuluu mielestäni Must Read -kirjoihin. Meistä kaikista löytyy sekä muuttumattomuuden, että kasvun asennetta riippuen asiasta ja tilanteesta. Kirja auttaa sinua huomioimaan omat ajattelumallisi liittyen itseesi, omaan osaamiseesi, osaamisesi kehittämiseen sekä epäonnistumisiin matkalla kohti parempaa versiota itsestäsi. Tunnistaessasi itsessäsi omat muuttumattomuuden asenteen piirteet, osaat ottaa ne huomioon ja opetella oman kehityksesi ja kasvamisesi näkökulmasta paremman tavan ajatella esimerkiksi epäonnistumisista osana elämääsi. Toisaalta tunnistamalla kasvun asenteen ominaisuutesi osaat vahvistaa sitä edelleen ja nähdä elämä kasvumatkana luovuttamatta ajatuksesta omasta keskeneräisyydestä.
